jremes

Uskokaa jo, merkantilismi on hanurista

  • Saksan absoluuttinen vaihtotase 1950-2015 (Kopiersperre / Wikimedia Commons, Public Domain)
    Saksan absoluuttinen vaihtotase 1950-2015 (Kopiersperre / Wikimedia Commons, Public Domain)
  • Merkantilismi käytännössä: välistävetoa vaikka sitten naapureiden kustannuksella (Project Gutenberg / Public Domain)
    Merkantilismi käytännössä: välistävetoa vaikka sitten naapureiden kustannuksella (Project Gutenberg / Public Domain)

Vuoden 2008 jälkeen euroalue on ollut lähes tauotta vaarallisessa kriisissä ja lama on pitkittynyt pitkittymistään jatkuvasti. Tämän taantuman kesto on ollut poikkeuksellisen pitkä, joten olen jo pitkään epäillyt että kyseessä on tahallisesti aiheutettu anomalia. Syy tähän anomaliaan on vanha kunnon merkantilismi. 

Miten niin muka pitkä lama?

Taloudellisen toiminnan turbulenssia ja liikehdintää mitataan sykleissä. Taloussykli on aika joka kuluu talouskasvusta taantumaan. Vuosien 1945 ja 2009 välillä oli 11 taloussykliä, keskimääräisen taloussyklin keston ollessa 69 kuukautta eli hieman alle kuusi vuotta. Keskimääräisen taantuman kesto sen sijaan on paljon lyhyempi, 11,1 kuukautta eli hieman alle vuoden. Mistä siis on kyse kun euroalue on ollut rahoituskriisissä lähes jatkuvasti vuodesta 2008?

Cui bono?

Tämä latinankielinen lausahdus on hyvin yleinen kysymys etenkin rikos- ja poliisitutkinnassa. Suomeksi löyhästi käännettynä kysymys tarkoittaa "Kuka on edunsaaja", eli kuka korjaa hyödyn. Pitkittyneellä velkakriisillä on selvästi piilotettu motiivi. Vastauksen saa selville seuraamalla rahavirtoja.

Mikä ihmeen merkantilismi?

Merkantilismi (tai merkantiilijärjestelmä) oli itsevaltiuden ajan kauppapolitiikkaa. Merkantilismia toteutettiin avoimesti 1500-luvulta 1800-luvulle, mutta joissakin maissa (kuten Saksassa) merkantilismi oli voimissaan vielä 1940-luvulla. Merkantilismissa pyritään vaihtotaseen ylijäämäisyyteen eli viennin on oltava tuontia suurempaa keinolla millä hyvänsä. Tämän takia monopoleilla, suojatulleilla ja jopa suoranaisilla kauppakielloilla on pitkät perinteet merkantilismissa. Joskus merkantilismi sai jopa pikkumaisia piirteitä: esimerkiksi 1700-luvun Ruotsissa kahvi oli kielletty kokonaan. Kieltoa perusteltiin "terveyssyillä" (viimeistään tässä vaiheessa pitäisi hälytyskellojen soida), mutta oikeasti kiellon takana oli merkantilistinen kauppapolitiikka. Kiitos valistusajan, merkantilismista on tullut kirosana monessa eurooppalaisessa ja länsimaisessa demokratiassa mutta ilmeisesti euroalueella kyseinen kauppapolitiikka on elvytetty.

Euroalueen epäonnistunut merkantiilijärjestelmä

Euroalueen tilanne on loppupeleissä tasapainohäiriö. Pitkittynyt velkakriisi ja lama selittyy pitkän päälle Saksan vaihtotaseen ylijäämillä. Yhden maan velka on toisen saatava ja yhden maan ylijäämä on aina toisen maan alijäämä. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on maailman suurimpia ja se on kieltämättä maksatettu jollakulla muulla. Se "joku muu" on käytännössä loput euroalueen maat. Merkantilistinen järjestelmä varmistaa sen että Saksan vientiyrityksillä on jatkuvasti juhlat päällä ja samalla työttömyyttä viedään muihin euroalueen maihin. 

Käytännössä tämä merkantiilipeli toimii niin että Saksa antoi lainaa Etelä-Euroopan maille jotta ne pystyivät ylläpitämään kulutusjuhlaa ja korkeaa kustannustasoa, Saksan vientiyrityksien korjatessa voitot näistä kulutusjuhlista. Homma toimi niin kauan kun paska ei lentänyt tuulettimeen ja viime kuukausien tapahtumat ovat osoittaneet että tuuletin on kohta tukossa ja pian pitää vaihtaa tuuletinta.

Merkantilismi epäonnistuu siinä että tasapaino kauppataseessa (viennin ja tuonnin likimääräinen yhtäsuuruus) rohkaisee erikoistumiseen mikä takaa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Väliaikainen ylijäämä ei välttämättä ole ongelma, mutta ongelma tulee vastaan siinä vaiheessa kun ylijäämää ylläpidetään poliittisesti. Niin sanottujen "rupumaiden" taseet olivat likimain tasapainossa ennen euroa, mutta eurojäsenyyden jälkeen alkoi alamäki. 

Kreikan euroero auttaa eronnutta valtiota mutta ei ratkaise euroalueen ongelmia

Talous on pitkän päälle marginaaleilla pelaamista. Tällä hetkellä nykyiset periferiamaat ovat Saksan ylijäämän päärahoittajia. Miten mahtaakaan käydä jos Kreikka eroaa eurosta? Jonkun muun tulee ottaa Kreikan rooli periferiamaana. Käytännössä katsoen nykypolitiikalla tämä peli jatkuu niin kauan kunnes euroalueella ei ole enää yhtäkään jäsentä. Tämä selittää osaltaan miksi euroalue pyrkii laajentumaan aggressiivisesti. Saksan vientiteollisuus kun tarvitsee rahoittajansa. Suomen osalta tilanne on sama kuin muillakin euroalueen mailla. Jossakin vaiheessa Suomikin ajautuu periferiaan.

Ratkaisuehdotuksia nykytilanteeseen

Euron systeemikriisi voidaan ratkaista kahdella tavalla: joko puretaan euroalue hallitusti tai vaihtoehtoisesti Saksa luopuu merkantilismistaan ja pyrkii pitämään vaihtotaseensa jatkossa tasapainossa. On todennäköistä että tilanteen korjaamiseksi tarvitaan molemmat operaatiot. Korjausliike olisi hyödyllinen etenkin Saksalle, koska maan asukkaat voisivat jatkossa erikoistua siihen mitä osaavat parhaiten tehdä, ilman dirigismiä tai nykyisen kaltaista komentotaloutta. Tuottavuus ja hyvinvointi nousisi nykyisten minijobien sijaan. Se taas ei voi jatkua että maa yksi toisensa jälkeen tuhotaan lamassa. Kun kenelläkään ei ole enää yksinkertaisesti varaa ostaa Saksan tuotteita, maan yritykset alkavat kaatumaan.

Sitä en kiistä että nykyiset euromaat tarvitsevat kipeästi uudistuksia vaikka eivät enää olisikaan euroalueen jäseniä. Esimerkiksi Kreikan systemaattinen veronkierto ja Suomen systemaattinen holhousvaltion sekä virkamiesarmeijan kasvattaminen pitää saada kuriin. Näillä toimilla ei kuitenkaan ole loppupeleissä paljoakaan merkitystä ellei nykyistä merkantilistista eurojärjestelmää heivata roskakoriin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

tuon merkantilismin suhteen ole oikeassa. eivät usko nykyiset päättäjät adam smithiä vaikka markkinoidne nimeen vannovat.

ongelmaan on pari muutakin ratkaisua.
1. saksa liittyy euroalueeseen tasavertaisena kumppanina ja maksaa osansa työttömyyden kuluista. käytännössä kauppataseen ylijäämän verran vuoteen.
elikkä noin 10% bkt:sta kreikkaan. 3 700 000 000 taalaa bkt, kreikkaan 370 miljardia. kreikka on velaton.
2. ekp käy rahoittaa valtioita. painaa kreikalle sen saman 370 miljardia ja taas on kreikka velaton.

kumpi vaan keino toimisi. 1 edellyttäisi liittovaltiota, 2 taas älyä.

1 ykkönen sais sekut murmattaa, kakkon muuttas eu:n paratiisiksi.
http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87216...

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

On tietenkin eri asia halutaanko Kreikasta velatonta valtiota. Kukaan ei ole pahemmin pitänyt asiasta paljoakaan meteliä, mutta sanotaan tämä nyt ääneen. Kreikan veloissa on kiinni triljoonia euroja johdannaisina. EU-pankit ovat sniffailleet velkavipukokkelia sen verran että niiden vivutusaste on 26:1 (eli jokaista oikeaa euroa vastaa 26 euroa mikkihiiri-virtuaalirahaa), mitäpä luulet tapahtuvan kun Kreikka alkaa maksamaan velkojaan pois (tai Kreikan velkoja alaskirjataan) suuremmalla mittakaavalla? Voin veikata että pari kuplaa sanoo poks. Tuossa vaiheessa voi olla Lontoon cityssa ja Frankfurtissa muutamallakin geelitukkarahaston managerilla niin sanotusti vetelät housuissa.

Heli Hämäläinen

Saksalainen merkantilismi yhdistettynä vesijättöperiferioihin. Ennen oma valuutta suojasi alavat maat, nyt tulvavalleja ei ole ja vesi nousee pelloille kuin Pohjanmaalla lapsuudessa. Saksalaisella ei talouden syklit ole mikään ongelma, markkinat ovat syvät. Täällä taas syklit voimistuvat matalasta oman pääoman asteesta ja kiinteistä kustannuksista johtuen. Tämä johtaa kovempaan sisäiseen tuottovaatimukseen ja matalampaan investointiasteeseen. Kukaan ei ole ymmärtänyt mitä täällä merkitsee velkavipu, leverage englanniksi.

Vertaukseen palaten, investoidaan vain varmasti kuivalle maalle, mihin vesi ei nouse.

https://en.wikipedia.org/wiki/Leverage_(finance)

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Voin kertoa että kun euroalueesta on muutama maa lähtenyt, se markkinoiden syvyys alkaa käymään yllättävän matalaksi. Kuten totesin blogissani, marginaali ratkaisee. Jos Kreikka lähtee, jonkun muun pitää ottaa Kreikan paikka ja alkaa ruokkimaan Saksan vientiyrityksiä kauppataseen alijäämällä. Kovin monella maalla ei itsekunnioituksen puute moiseen riitä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomi ja porttugali kuljeksivat heikoilla jäillä ja irlanti että islanti korjailevat konkurssin jälkiään. Siinä muutama vaihtoehto.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes Vastaus kommenttiin #5

Aivan. Sama skenaario mikä nähdään nyt Kreikassa tulee tapahtumaan uudestaan, ja seuraavana jonossa voi olla mikä tahansa euroalueen maa. Koskee myös Suomea.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #6

Suomen pelastaisi vain oma grexit (finexit) tai sitten kreikan eroamisen jälkeen suorittaa fix it.

Toimituksen poiminnat